Digikohinan testiapina poimi puusta uuden hedelmän, uudenkarheat tulppakuulokkeet. Tarkoituksena oli selvittää eroja nappi- ja tulppakuulokkeiden välillä.

Testauksen alkuvaiheen musiikillisesta annista vastasi Brigitte Bardot’n iki-imelä klassikko ”Je T’Aime Moi Non Plus”. Kappaleen edetessä hämmennystä ja naurahduksia aiheutti huohottaminen, mutta ei suinkaan Brigitten tulkitsemana, vaan testaajan ihan oma miehekäs köhinä. Minkäänlaista ilmanpainemittaria ei ollut käytössä, mutta joka pojan fysiikan tajukin sanoo, että korvakäytävään sullottavat kumiset ja tiiviisti paikalleen asettuvat äänilähteet pitävät äänen siirtoon vaikuttavan ilmanpaineen avoimia ratkaisuja paremmin kurissa. Tulppakuulokkeet tarjosivat huvittavan matkan kehonsisäiseen äänimaailmaan. Musiikin seassa kuuluvat kaikki omat ähinät ja puhinat. Live-huohotus ei liene kuulokkeiden tarkoitus, vaan ainoastaan tottumista vaativa ja nappikuulokkeista puuttuva sivuvaikutus.

Nappikuulokkeiden käyttäjille harmittavan tutusta jatkuvasta nappien korvista irtoamisesta ei tulppakuulokkeiden kanssa tarvitse kärsiä. Kun tulpat lopulta saadaan aseteltua kunnolla korvakäytäviin, ei irtoamiset ja kuulokkeiden heilumiset aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Testiapina tietää olevansa välillä vähän vinossa johonkin päin, mutta se että korvakäytävätkin ovat eri paria, oli hienoinen yllätys. Tämä oli jo toinen tulppakuulokkeiden avartama omaan kehoon liittyvä yksityiskohta. Toisaalta nappikuulokkeitakin käytettäessä toinen nappi on aina jotenkin eripäin kuin toinen. Tulppakuulokkeiden mukana tulee muutamia erikokoisia tulppia, joten korvapuolikin pystyy todennäköisesti tuunaamaan tulpat mieleisikseen.

Kuulokkeiden osien laadulla on vaikutuksensa äänenlaatuun, mutta aiemmin mainitulla ilmatiiviydellä myös. Tulppakuulokkeilla äänimaailman voimakkuus vangitsee kuuntelijan musiikin keskelle. Nappikuulokkeilla musiikki kuulostaa usein hieman muoviselta, jogurttipurkista soitetulta. Tulppakuulokkeilla äänet toistuvat pehmeämmin. Matalien ja korkeiden äänten väliset suhteet tuntuvat myös aidommilta, sillä bassokin kuulostaa oikeasti bassolta eikä vain kaukaiselta vuorten takaa kuuluvalta noitarummulta. Soittimen laatu ja säädöt vaikuttavat asiaan, mutta samalla soittimella ja säädöillä tehty vertailu puhuu omaa selkeää kieltään tulppakuulokkeiden äänenlaadun puolesta.

Eräs tekijä musiikkinautinnon kokonaisvaltaisuudessa on ympäröivän äänimaailman ja hälyn poisleikkaantuminen. Tulppakuulokkeet eliminoivat muun maailman kuulijan ympäriltä selkeästi nappikuulokkeita tehokkaammin. Omaan maailmaan uppoutumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on varmasti se, että kuuntelija voi tuntea olevansa lähempänä artistia ja olla ikään kuin musiikin ympäröimänä. Tällä tavoin voi saavuttaa jopa hieman meditatiivista kokemusta muistuttavan oman rauhan muun maailman hälistessä ympärillä. Hyvänä puolena voi myös pitää sitä, että ulkoisen hälyn leikkaantuessa pois, musiikista nauttimiseen riittää pienempi äänenvoimakkuus. Näin kuuntelija välttyy kuulovaurioilta. Erityistä tarkkaavaisuutta vaativa ja hieman yllättäväkin puoli tulppakuulokkeet korvissa kaupungilla hengaillessa on visuaalisen havainnoinnin nouseminen arvoon arvaamattomaan. Koska kuulokkeet leikkaavat pois ympäröivät äänet, niin ne leikkaavat myös ohiajavien autojen ja liikenteen äänet. Yksi aisteista eli kuulo on kokonaan poissa liikennepelistä. Tämänkin asian kanssa tulee toimeen, kun sen vain tietää ja pitää turvallisuuden mielessään.

Testijakson alkuvaihetta varjosti syntynyt ennakkoluulo siitä, että musiikkielämyksen kertakaikkisuus saa aikaan kyllästymisen ja äänimaailman kokoaikainen voimakkuus väsymisen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Käyttömukavuutensa ja äänentoiston laadun innoittamana testiapina jammaakin tulevaisuudessa mieluummin tulpat kuin napit korvissaan. Testissä soittimena käytettiin keskihintaista ja -laatuista mp3-soitinta sekä samaan sarjaan sopivia tulppakuulokkeita.

Mika Ahonen