Lähes niin kauan kuin ääntä ja äänenlaatua on pystytty mittaamaan erilaisilla asteikoilla, niin on myös aktiivisesti tehty. Nykyään musiikinkuunteluun välineitä tarjoava kulutuselektroniikkateollisuus kilpailee erilaisten äänenlaadullisten ominaisuuksien paremmuudella. Ominaisuuksien lista on massiivinen. Usein mainitaan impedanssi, signaalikohinasuhde, herkkyys desibeleinä, taajuusvaste ja teho sekä muita hienoja termejä. Lisäksi kehuskellaan erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, kuten kaiuttimien elementtien koolla, niiden valmistusmateriaaleilla tai vaikka paremmilla kaiutinjohdoilla. Voidaan kaiketi sanoa, että mitä täydellisemmin ja kattavammin ääntä tuottavat laitteet pystyvät täyttämään kuuloalueemme vastaanottokyvyn, sitä parempi on äänenlaatu vastaanottimemme eli korvan kannalta.

Olin taannoin kyläilemässä isäni luona ja yövyin huoneessa, jossa hänen musiikkilaitteensa ovat. Hänelle äänenlaatu ja sitä tuottavat laitteet ovat aina olleet tärkeitä. Hän järjesti minulle mukavan aamuherätyksen Harry Belafonten kappaleella Malaika. Sopivasti unenpöpperöisenä annoin musiikin vajota kokemusmaailmaani sen koko laajuudelta. En miettinyt millaisella laitteistolla kappaletta soitettiin. Se kuulosti hyvin erilaiselta mihin olin tottunut. Kaikki tuntui notkealta, pehmeältä, loivalta ja luonnolliselta. Lumouduin ja nautin. Tajusin hetken kuluttua, että kappale soi analogisessa laitteistossa. Laitteisto oli pölyjen alta löytynyt melko iäkäs nauhuri (ei c-kasetti) ja Harman Kardonin laadukas vahvistin höystettynä hyvillä kaiuttimilla. Minulla on kyseinen kappale itselläni digitaalisessa muodossa. Jos olisin kuunnellut kappaleen kotonani nykyaikaisella laitteistolla, se ei olisi herättänyt minussa minkäänlaista poikkeavaa reaktiota.

Kuten tiedetään, analogisesti tallennettu ja toistettu musiikki tarjoaa jo matemaattisestikin enemmän vivahteita, nyansseja ja äänimaailman kokonaisvaltaisuutta kuin digitaalinen ”kulmikkaampi” musiikki. Toki digitaalisuus tarjoaa monia etuja analogisiin järjestelmiin verrattuna. Analogisesta aamuherätyksestä voidaan päätellä, että äänenlaatu on ainakin korvissa. Analogisuus tarjosi korvien aistimuskapasiteetille enemmän pureksittavaa kuin mihin normaalisti olen digitaalisesti tottunut.

Entä mitä musiikille tapahtuu korvien välissä? Kuvitellaan tilanne, jossa ostoskeskuksessa hyvin pukeutunut, miellyttävä ja asiantuntevan oloinen edustaja on esittelemässä jotakin laadukasta musiikkilaitemerkkiä. Hän pyytää ohikulkijoita osallistumaan äänenlaatutestiin. Aluksi testihenkilölle ojennetaan kuulokkeet. Esittelijä kertoo teknisiä yksityiskohtia soittimesta A. Minuutin mittaisen kuuntelun jälkeen testihenkilö arvioi kokemustaan. Esittelijä puhuu hetken ajan testihenkilöä pyörryksiin ja kertoo B-soittimen uusista ja äänenlaatua parantavista hienoista ominaisuuksista. Ennen testin toisen kierroksen aloittamista hän hymyilee miellyttävästi ja sanoo itsevarmasti: ”Kuuntelepas tätä”. Testihenkilö kuuntelee toista laitetta hetken aikaa. Sen jälkeen esittelijä kysyy mielipidettä. Ei ole lainkaan mahdotonta, että testihenkilö vastaisi: ”Kieltämättä syvempi basso. Ääni oli kyllä jotenkin puhtaampi. Ihmeellistä!” Kummassakin laitteessa oli käytössä täysin sama teknologia ja ominaisuudet. Vaikka esimerkki oli keksitty, niin voidaan melko varmasti sanoa, että psykologisilla vaikuttimilla, sosiaalisella tilanteella, annetuilla mielikuvilla ja alkuasetelmalla on merkitystä.

Jos analogisesti toistettu musiikki saa unenpöpperöisen henkilön kokemusmaailman heräämään ja hyvä myyntitykki on erinomainen äänenparannusteknologia, niin voidaan sanoa, että äänenlaatu on subjektiivinen kokemus. Loppujen lopuksi äänenlaatu on sekä korvissa että korvien välissä. Äänenlaadun psykologisia parannuskeinoja on vaikea kehittää, tuotteistaa ja myydä, joten kulutuselektroniikkateollisuudelle on tuottavampaa keskittyä kehumaan korvien aistimuksia parantavia seikkoja. Aivan samoin kuin jokaisella meistä on oma riippumaton musiikkimakumme, niin meillä on myös mahdollisuus, ehkäpä jopa velvollisuus, luottaa omaan makuun ja arviointiin äänenlaadun suhteen.

Mika Ahonen
16.9.2008