Nettipiratismi kuohuttaa puolesta ja vastaan
Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien LYHTY ry. julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan kolmannes nettipiraattituotteista ostettaisiin laillisista kaupoista, ellei laitonta ilmaisvaihtoehtoa olisi tarjolla. Kuluttajahinnoissa tämä lisäisi laillista kauppaa Suomessa 355 miljoonalla eurolla vuodessa. Tutkimustulos on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan.

Myös kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin otti tutkimukseen kantaa ja totesi seuraavasti: “Tiedot osoittavat, että sähköisen luovien sisältöjen kaupankäynnin edellytykset Suomessa eivät ole kunnossa. Luvaton luovien sisältöjen nettilevitys nakertaa kulttuurin taloudellista perustaa ja vaarantaa koko kulttuurin ja luovien sisältöjen tuotannon.”
LYHTY ry:n tiedotteen ja ministeri Wallinin kommentteja voi lukea täältä. Tutkimustulos on julkaistu useissa eri medioissa ja se on herättänyt närää monissa piireissä. Esimerkiksi HS.fi:n julkaistua tutkimuksen siihen kommentoitiin toistasataa kertaa hyvin nopeasti. Suomen katsotuimman elokuvan, Star Wreckin, tekijät kommentoivat asiaa julkaisemalla omassa blogissaan avoimen kirjeen ministeri Wallinille.
Itse olen piratismia vastaan enkä ymmärrä piraattien perusteluja sille, etteikö laiton kopiointi aiheuttaisi vahinkoja teosten tekijöille. Totta kai ne aiheuttavat vahinkoja joko kokonaan menetettyjen tai viivästyneiden tulojen muodossa.
Kuinka moni tavallinen työntekijä olisi valmis tekemään ensin töitä palkatta vaikka puoli vuotta, minkä jälkeen työnantaja voisi yksipuolisesti päättää tekikö työntekijä riittävän hyvää työtä ansaitakseen palkkansa. Osalla työnantajista olisi varmasti sydän paikallaan ja halu jatkaa yhteistyötä hyvän työntekijän kanssa, mutta iso osa varmasti jättäisi palkan maksamatta ja hankkisi seuraavan ilmaisen työntekijän. Tuohon malliinhan iso osa artisteista on jo ryhtynyt ja hyväksynyt siihen liittyvät lailliset riskit. Piratismiin verrattaessa tuohon pitäisi vielä lisätä se, että tavallisen työntekijän työpaikalla joku kävisi tekemässä vielä osan töistä ja leuhkimalla työnantajalle tehneensä työt alkuperäistä työntekijää paremmin. Kuinkahan monella työnantajalla vielä olisi sydän paikallaan?
Vaikka vastustan piratismia, niin olen silti harmissani ministeri Wallinin kommenteista, koska niistä huomaa, etteivät päätöksentekijät elä tässä ajassa. Jatkuvien epämääräisten tutkimusten, nykytilan voivottelun ja enemmän laillisia kuin laittomia käyttäjiä hankaloittavien estojen kehittämisen sijaan pitäisi luoda toimiva pohja laillisille palveluille.
Tiedottaminen ja kannustaminen laillisiin palveluihin on tervetullutta, mutta niiden toteutus tuntuu toistaiseksi ontuvan todella pahasti. Kyllä ensin pitäisi tarjota apua ja resursseja järkevien palvelujen toteuttamiseksi ja vasta sitten on aika lähteä ohjaamaan kuluttajia näihin palveluihin. Nykyinen “EI SAA”-malli vain lisää turhautumista ja piratismi jatkaa kasvuaan niin kauan kun toimivia laillisia vaihtoehtoja ei ole. Toki laiton jakelu pitää saada kuriin, mutta se ei onnistu kuluttajia kiusaamalla vaan tarjoamalla heille porkkanaa eli parempia vaihtoehtoja. Keppiä voisi sitten heiluttaa isoille piraateille, kuten Pirate Bayn tyyppisille toimijoille.
Star Wreckin tekijät kiteyttävät avoimessa kirjeessään tarpeen hyvin: “vaadimme Stefan Wallinia kulttuuriministerin roolissaan siirtämään painopisteen pois kuluttajien vainoamisesta ja keskittymään kuluttajien ja artistien kannalta toimivan, reilun ja valikoimaltaan laajan digitaalisen nettikaupan kehittämiseen. Hallituksen tulisi tehdä tekijänoikeus- ja muun lainsäädännön kannalta kaikenlaisen materiaalin nettimyynnistä niin helppoa kuin mahdollista, sekä pyrkiä kaikin keinoin houkuttelemaan myös ulkomaiset suuret mediafirmat tarjoamaan verkkokauppojaan Suomen alueella, suomalaisille kuluttajille.”
26.5. 2010 11:32
Kauan tässä onkin jo odotettu, että joku esittää asiasta järkeviä ja rakentavia mielipiteitä. Piraattien perustelut ovat tähän asti olleet luokkaa “on kivempi saada musiikki ilmaiseksi kuin maksaa siitä”. Se ei johda mihinkään.
Kun ymmärretään, että myös aineeton hyödyke on hyödyke eikä kenelläkään voi olla velvollisuutta tehdä työtä (valmistaa hyödykkeitä) ilmaiseksi, voidaan asiassa päästä eteenpäin.
Toistaiseksi asia on kärjistynyt vasta musiikkialalla, koska kappaleiden lataaminen laittomasti on suhteellisen helppoa ja nopeaa. Samoin ihmiset ovat tottuneet kuuntelemaan radiota maksutta ja uskovat näin ilmeisesti, että radiossa kuuluva musiikki on “ilmaista”. Mielipiteenmuodostusta on muokannut myös se, että hankitusta äänitteestä on laillisesti ollut mahdollisuus tehdä kopioita omaan käyttöön.
Monilla on myös ihmeellinen käsitys siitä, että vain fyysinen esine (levy tai tiedosto) voi olla hyödyke, jolla on hinta. Musiikkitallenteessa se on kuitenkin vain “pakkaus” itse tuotteelle, joka on oikeastaan ääniaaltojen värähtelyä – siis kuultavissa oleva kappale.
Siis: on löydettävä malli, joka ei polje tekijöiden oikeuksia korvaukseen työstään, mutta joka samalla takaisi ihmisille mahdollisimman helpon ja edullisen tavan nauttia musiikista (tai kirjoista tai elokuvista tai…) mahdollisimman laajasti. Nykymalleista Spotify lienee lähimpänä tätä, joskaan se ei ole vielä onnistunut saamaan toimintaansa tasolle, jossa korvaukset tekijöille olisivat asianmukaisella tasolla.
Toisaalta: jossain YLEn tai MTV3:n suositusta ohjelmassa esitettävästä kappaleesta maksetaan Teostokorvauksia 1,49 euroa per sekunti. Miljoonalla katsojalla ja kolmen minuutin biisillä tämä tarkoittaa yhden esityskerran teostomaksuna (palkkana tekijöille) 0,027 senttiä / katsoja. Siis: neljäkymmentä katsojaa maksaa näkemästään kappaleesta yhteensä sentin palkkiota säveltäjälle ja sanoittajalle. Ei tunnu kohtuuttoman suurelta. Katsoja “maksaa” tämän joko konkreettisesti TV-maksun osana, satelliittikanavamaksuna tai suostumalla katsomaan mainoksia.
13.5. 2011 11:21
cervical mucos while taking clomid ,
7.6. 2011 7:35
ohne rezept levitra rezeptpflichtig laden ,